Viimeinen blogi-julkaisu

2.
Kuten tiedämme, kristinuskon mukaan Jumala loi moraalin ja antoi ne kivitauluissa ihmisille ja joita sitten alettiin noudattamaan mahdollisimman hyvin, ainakin silloin. Useimmat kulttuurit ovat tosin soveltaneet omia moraalioppejaan hieman alkuperäisestä ja uskonnon sisäiset moraaliopit ovat jakautuneet erillaisiin uskonnollisiin ryhmiin, kuten katolilaisuus evankelislutherilaiseksi uskoksi. Tämän myötä myös oikean ja väärän käsitys on muuttunut aina uskontojen ja kulttuurien jakautuessa erillaisiksi ja siksi voidaankin pohtia, että onko olemassa enää tai onko ollutkaan aitoa etiikan auktoriteettiä?
     Ensiksi pitää ottaa tarkasteluun maita (tai uskontoja) hallitsevat auktoriteetit. He ovat kykeneviä levittämään kansalle tietoa sekä saamaan kansa uskomaan moniakin asioita ilman kyseenalaistamista. Hyvänä esimerkkinä paavi, joka johtaa katollista kirkkoa; hän on katollisten ihmisten "jumalhahmo" jonka oppia hyvästä ja pahasta täytyy noudattaa, tai kokee jonkun muotoisen rangaistuksen, joko täällä tai tuollapuolen. Paavi tosin väittää että nämä määritelmät koskevat kaikkia ihmisiä, eivätkä kaikki ole katolisia, joten ei paavi voi olla ylin auktoriteetti tässä maailmassa. Mikäli kaikki olisivat samaa mieltä katolisesta uskosta, häntä voitaisiin kenties pitää sellaisena, mutta näin ei ole. Sitäpaitsi vaikka kaikki olisivat katolisia, ei paavi olisi paavi, ellei hän olisi ollut paavikoulussa (?) ja oppinut sieltä kaikki paavin vaatimukset ja tiedot, eli hän ei tavallaan ole sen enempää auktoriteetti kuin muutkaan ihmiset, mutta on päässyt sellaiseen asemaan tietyn kaavan mukaisesti, ilman jonkun todellisen eettisen auktoriteetin kautta valittuna.
Presidentti johtaa maata, ja toimii siten, että saisi mahdollisimman paljon kannatusta ja on luvannut maalleen suojelevansa kansalaisiaan, eli hän mukauttaa oikean ja väärän siten, että nämä tulevat esille. Myös maan uskonto, kuten vaikka kristinusko Amerikassa, määrää joitain eettisiä sääntöjä oikeista ja vääristä asioista, joten en pidä esimerkiksi Barack Obamaa minään oikeana auktoriteettinä, sillä hän toimii viran mukaisesti, eikä ole Jumala, jotai itse pitäisin oikeana auktoriteettinä, mikäli kyseinen olento sattuisi olemaan olemassa, mutta koska emme voi todistaa hänen olemassa oloaan, emme mielestäni edes omista aitoa auktoriteettiä. Myös muissa uskonnoissa on mukana jokin moraalinen käskysarja tai muut oikean ja väärän opetus, joka on joskus tullut esille, kuten profeetta Muhammedille, Allahin toimesta, ja siitä ne ovat sitten säilyneet käsitteinä tuleville sukupolville. Uskonnoissa on myös juuri näitä sääntöjen tarkkaan tulkitsijoita, kuten talibanit, jotka eivät kyseenalaista Allahin suurinta eettistä auktoriteettiään maailmassa.
Riippuu siis hyvin paljon omasta uskonnostaan, ketä PITÄÄ ylimpänä auktoriteettinään, mutta se ketä pitää sellaisena, ei silti ole varma ainoa oikea ylin auktoriteetti, koska emme voi sitä todistaa.
Ja taas todettuna, koska moraali on muokattavissa oleva asia maailmassa, ei mikään vakiintunut ihmisen sisällä oleva tosi-asia joka toimii muokkaamattomasti tässä maailmassa, ei tiedekkään pysty kertomaan meille oikeaa totuutta oikeasta asiasta tai oikeasta päämäärästä elämässä tai asiassa. He voivat tiedollaan kertoa vaikka millä tavalla saat maailmasta paremman paikan tieteen todistamalla, tai kuinka mielihyvä jakautuu tekosi kautta mahdollisimman suurelle alueelle, mutta tiede ei missään nimessä voi olla se yksi ainoa asia joka kertoo meille mikä on väärin ja mikä oikein.
Muistellaampa vaikka Hitleriä. Hänen mielestään oikein oli totella häntä ja hänen oppejaan (jotka olivat kamalia), eli hän väitti olevansa suurin auktoriteetti, ja häntä uskottiin ja palvottiin. Lopulta hän hävisi omasta mielestä oikean teon toteuttamisessa, jolloinka hänen kannattajansa alkoivat häpeilemään sillä, että olivat uskoneet näihin Hitlerin käsityksiin. Eli tavallaan suuressa roolissa oleva ihminen pystyy hallitsemaan suuria määriä ihmisiä, tai jopa maailmaa, mutta hän ei voi olla se suurin eettinen auktoriteetti, koska totuus ei voi olla tullut ihmisestä, tai sen kautta.

Laajeneeko moraalin piiri?

Ennen vanhaan ihmisiä oli vähemmän, perhe korostui ja isät huolehtivat pojistaan peltotyöläisiä ja muunlaisia suvunjatkajia, jotka sitoutuivat hyvin lähelle perhettä. Myöskään rahaa ei ollut matkustella ympäri maailmoja, muutakuin rikkailla. Tehtaiden ja muiden tekniikan ihmeiden tullessa, ihmiset alkoivat vaurastumaan ja kykenivät matkustelemaan, elämän tyyli vaihtoi suuntaa, alettiinkin olemaan vapaampia ja itsevaltasempia kuin ennen ja näin alkoi moraalin piiri laajenemaan ns "länsimaisella vaikutuksella sekä tavalla". Piiri siis on todellakin laajentunut, sillä nykyään keksintöjen kuten tietokoneiden kautta voi puhua vaikka maailman kaukaisimmalle ihmiselle ja elintason ollessa hyvä, on mahdollisuus päättää melkeempä itse mitä tekee. Kunhan veroja maksaa ja syö ja juo.
Moraaliset tunteet alkavat häviämään ainakin osittain, sillä ihmisiä on PALJON, ja niitä kuolee luonnollisesti ja media tuo meille joka päivä uutisia näistä tapauksista. Tietysti esimerkiksi Suomessa tapahtuvat kuolemat järkyttävät erityisen paljon, ainakin meitä suomalaisia, sillä kansallistunteen tukemina, emme pysty käsittelemään kuoleman tapauksia jokatapauksissa korvasta toiseen menevinä asioina, sillä meidän Suomen yhteisö ei ole kovin suuri verrattuna esimerkiksi niihin alueisiin, jossa asuu kymmenen kertanen määrä ihmisiä Suomeen verrattuna.

Ihmiskäsitykset

Vakiintuneita ihmiskäsityksiä: Essentialistinen, naturalistinen, existentialistinen ja relativisminen käsitys, jotka kaikki ovat ainakin osittain mieltä ihmisyydestä. Vetoavin on mielestäni relativisminen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on ympärillä tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen ja elämän tekemä persoona. Ilman sitä, ei ihminen ole juuri mitään, tai ainakaan sellainen kun nykyihminen on. Myös kulttuurin vaikutus on suuri, eikä ole yhtä ainutta totuutta ihmisyydestä, sillä kaikki ovat kuitenkin omanlaisiaan. Mahtava käsitys, hyvin ymmärrettävä ja rationaalisesti tajuttava! Ihminen oppii kaiken muilta, eli sosiaalisuus on totta. Todisteet vahvistavat: Susilauman hyväksymä, vauvana hyljätty ihmislapsi, (tai aikuinen) ei omaa minkäänlaisia ihmisen käyttäytymis perusteita, paitsi muotonsa. Eli ihminen taatusti on ympäristönsä tuote, tai paremmin sanottuna ympäristössäänsä sopeutuva tai mukautuva älykäs eläin. Kulttuuri pointti koskee tätä myös. Ja koska itse jonkinasteisena skeptikkona en pysty totaalisesti uskomaan mihinkään ihmisen alkuperään koskevaan "totuuteen", niin tämä väite että on olemassa enemmän kuin yksi totuus ihmisestä, kuulostaa korviini erikoisen hyvältä.
Toisaalta muissakin ihmiskäsityksissä on järkeenkäypiä puolia, kuten Existentialismissa, johon kuuluu käsitys siitä, että ihminen on vapaa tekemään itsestään senlaisen kun haluaa. Ihminen voi muuttaa, vaihtaa kultuuria jossai asustaa, muuttaa kantaansa asioihin, tehdä vaikka minkälaisia valintoja elämänsä aikana. Tietty geenitkin vaikuttavat siihen minkälainen olet, mutta jos vaikka vanhemmat katoavat, ja sinut siirretään johonkin toiseen perheeseen, joka ei ole sukua sinulle, ei geenien merkitys jää lopulta suureksi, sillä ympäristö ja siihen kuuluvat asiat vaikuttavat eniten sinun mielipiteisiin muun muassa opetuksen ja tiedon annon kautta.
Essentialisti väittää ihmisen olevan muuttumaton siitä miksi on syntynyt ja se ei tosiaan voi mielestäni olla totta, sillä geenit eivät tosiaan voi vaikuttaa elämään niin paljon, kuin ympäristö ja kulttuuri.
Naturalisti kertoo ihmisen olevan normaali maailmassa oleva asia, yhtä lailla laji, kuin muutkin lajit maapallolla ja että ihmiset koostuvat geeneistä. Noh ensiksi, en pysty uskomaan ainakaan täysin väitteeseen, että ihminen olisi yksi laji lajeista ja normaali asia. Mielestäni on aivan käsittämätöntä että ihminen on tälläinen kuin on ja siis koska skeptisesti ajateltuani, ei mitään alkuperä kysymyksiä tai todellisuutta ja tietoisuutta koskevia asioita voi todistaa, kun tarkemmin ajattelee. Mistä sitä tietää vaikka jokin laittaisi meidät näkemään nämä asiat jotka näemme ja luulemaan "olemassa" olevian asioiden olemassa olon? Tälläisiä asioita ei voida todistaa, niin en nyt sanoisi uskovani ihmisen olevan jokin eläin tai jokin normaali asia, sillä lopulta mitään ei voida todistaa täysin varmaksi. Lisään tähän nytten, että en väitä että uskoisin johonkin illuusiomaailmaan tai johonkin muuhun tälläiseen, sillä ei sitäkään voi todistaa. Jännä tämä maailma.
"Ihminen toimii aina itsekkäästi" on hyvin sopiva mielestäni näihin kaikkiin ihmiskäsityksiin, sillä ihminen toimii aina itsekkäästi, eikä sitä mielestäni voi todistaa toisinkaan.

Toimiiko ihminen egoistisesti?

Okei eli teoria "ihminen toimii aina itsekkäästi" on mielenkiintoinen. Tähänkään väitteeseen ei voi vastata kunnolla ellei aluksi kunnolla pohdi tilanteita joissa toimii ns. epäitsekkäästi ja sen kautta mieti että onko se sittenkään epäitsekästä. Hyvänä esimerkkinä vaikka tilanne, jossa ihminen on tilanteessa, johon tarvitsee apua, mutta toinen henkilö ei sitä anna. Lopulta avun tarvitsija lähtee pää painuksissa kotia kohti, kunnes yllättäen avusta kieltäytynyt henkilö juokseeksin ja lupaa auttaa. Tässä voitaisiin kysyä ensiksi, kumpi saa suuremman mielihyvän? Eli kumpi on ns. itsekkäämpi. Kyseessä on mielestäni omiin mielihyvä tasoihin kohdistuva kysymys, sillä ei tiedetä ensinnäkään, että saako auttaja enemmän mielihyvää siitä, että lupautuu auttamaan heti, vai että juoksee lopulta ja lupaa vasta sitten auttaa ja että kelpaako hänelle mikä tahansa "mielihyvä-määrä" minkä vain voi saada. Jos hän olisi auttanut heti, sillä hänelle kelpaa siitä saatava pieni annos mielihyvää, mikä johtuu siis siitä, että saa avun tarvitsijalle vielä suuremman mielihyvä määrän, on teko hieman itsekäs, mutta toisaalta tälläistä kutsutaan epäitsekkääksi teoksi auttajalta. Ihminen siis mielestäni toimii aina mielihyvän perässä, mutta riippuu paljon sitä tarvitsee ja minkälaisin edellytyksin. Mutta pitää myös muistaa, että avun pyytäjäkin toimi itsekkäästi, mutta ei pakottanut ketään auttamaan, joka taas on merkki epäitsekkyydestä, vähänkuin vastapainoksi. Hyötyähän sitä aina tavoitellaan tavalla tai toisella, oli se sitten fyysistä tai henkistä hyötyä (mielihyvä kuuluu henkiseen hyvään, mitä saa fyysisen hyödyn kautta) eli ihminen toimii aina itsekkäästi. Jos ihminen ajattelee tappaa itsensä, hän ajattelee joko itsensä tai muiden PARASTA. Se on niin raivostuttavaa kuulla jonkun puhuvan itsensä tappamisesta, sillä koska ei ole minkäänlaista varmuutta saako hän siitä edes mitään mielihyvää tai kukaan mukaan. Palatakseni tilanteeseen, jossa on mukana myös epäitsekkyyttä enemmän kenties kuin itsekkyyttä, on hieman ristiriitaista teoriaa kohtaan, mutta ei pysty silti kumoamaan sitä tai tekemään siitä huonoa, melkeempä päinvastoin, sillä vahva havainto, joka ei saa kaatamaan teoriaa, antaa vahvemman tunteen teorialle. Ymmärrettävä se on juuri näiden aikaisempien esimerkkien kautta. (Laita toki vastaväite jos tulee mieleen, milloin ihminen ei missään nimessä olisi itsekäs, vaan täysin epäitsekäs). Rikastuttava väite on toki niille, jotka eivät sitä aikaisemmin ole miettineet! Aihetta voisi jankata vaikka kuinka pitkään, mutta tulos olisi aina sama, eli ihminen olisi todistettavasti ainakin jossain määrin itsekäs, olkoot sitten vain hyvin vähän.

Jumala toi moraalin?

Teoria "Moraali perustuu kivitauluihin, jotka Mooses sai Siinain vuorella Jumalalta." on mietityttävä. Voiko sitä ymmärtää, onko se ristiriidaton, syvällinen ja rikas sekä kokonaisvaltainen teoria?
Ensiksi täytyy todeta, että moraali ei voi tässä väitteessä niihin tauluihin perustua,vaan auktoriteetin sanomaan, joka ei myöskään iske. Ennen tätä sanomaa, ihmiset elivät ja toimivat suhteellisen sovussa perheissä ja yhteisöissä, joissa oli varmasti säännöt ja normit joita piti noudattaa rangaistuksen uhalla, joten moraali eli käsitys siitä mitä sai tehdä ja mitä ei, mikä aiheutti pelkoa, mikä surua, oli olemassa. Joten kyseinen teoria on hieman hölmö.. Jumala vaan oli niin kova auktoriteetti ja ylin herra, jota kukaan ei uskaltanut ivata tai asettaa negatiiviseen tai halventavaan kontekstiin, joten hänen asettamiaan kymmentä sääntöä alettiin ilman epäilyjä noudattamaan, tuoden ajankuluessa ne normaaleiksi käyttäytymismalleiksi. Tosin ajan kuluessa ja kulttuurin muuttuessa, alkoivat ihmiset muokkaamaan moraalikäsityksiään ja tiede alkoi kyseenalaistamaan uskoa. Toisaalta teoria on ymmärrettävä, sillä siinä väitetään jotain selvää ja siis ymmärrettävää osittain, mutta se ei esimerkiksi kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna tunnu järkeen käyvältä. Tuntuu että tämä kyseinen tapahtuma vain vahvisti olleita moraalisääntöjä, jonka jälkeen niitä myös noudatettiin tarkemmin.
Ristiriitaa siis on tässä se myös että, olihan ne moraaliset normit olemassa jo jonkin asteisina ennen suurimman siihen asti tulleen auktoriteetin lähettämää moraalista "ohjetta".
Teoria ei myöskään ole tuollaisenaan syvällinen, ellei sitä sitten tuosta perustelisi eteenpäin, kyseenalaistamalla väittämäni "moraali oli jo jonkinasteisena ennen kivitauluja". Jumalan asettamat säännöt eivät ole pitkiä vaan yksinkertaisesti esimerkiksi "älä tapa". No...yksinkertainen on yksinkertainen, mutta ei tosiaan ole syvällinen, sillä se ei kerro enempää syitä. Rikastuttava tapahtuma se varmasti oli, sillä näin ihmiset tajusivat ehkä paremmin kuinka toimia "oikein" ja "hyvin" ja myöhemmin osasivat myös muokata moraalista käsitystään, mutta se ei voinut kyllä tuoda mitään uskomattoman uutta käsitystä kuinka käyttäytyä tai olla parempi, sillä kun toiminta perustuu mielihyvään, on sitä osattu hankkia jollakin tasolla "oikein" jo ennen Jumalan antamia käskyjä.

Etiikka sekä moraali, mitä ne ovat minulle?

Etiikkaa voidaan pohtia muutamalla eri tavalla, joita voi itsekukin tulkita jokainen omalla tavallaan. Metaetiikka selittää etiikan tutkivan moraalia ja selvittävän sitä etiikan avulla abstraktilla tasolla, jonka muutama osa aluetta ; Kognitivismi, intuitionismi ja fideismi ovat erikoisen ristiriidassa ainakin osittain toisiaan kohtaan. Ensimmäinen näistä on mielestäni parhaiten itselleni sopiva tulkinta tapa, sillä nuo kaksi muuta, eivät vaikuta nykyaikana tarpeeksi uskottavilta. Esimerkiksi intuitionisti ei ajattele, että moraali perustuu järjen käyttöön, vaan moraali on ihmisessä itsessään jo valmiina, ilman että sitä tarvitsisi pohtia järjen avulla tilanteen mukaan. Eihän moraali ole ihmisessä ennenkuin se pistetään siihen, voisi sanoa. Ihminen joka on ollut vaikkapa susilaumassa lapsuudestaan asti, ei omaa moraalisääntöjä tai normeja, koska kukaan ei sille ole niitä opettanut tai antanut välittää. Mielestäni kyseinen etiikan tutkimusmuoto on nykyään kovin epärealistinen sillä niin paljon pystyy järki nykyään selittämään käyttäytymistä ja yleensäkkin ihmisen toimintaa, ettei järjetön, valmiina oleva moraali kuulosta kovin uskottavalta.
Fideisti taas ajattelee moraalin olevan uskon kautta ymmärrettävä. Tässä taas tulee ristiriita siitä, että usko opetetaan ihmiselle, ja siihen perustuvat moraalinormit tulevat opetuksen yhteydessä. Ja mikäli puhutaan uskomisesta, ei siis jumalallisesta, vaan käytöksellisestä, niin kyllähän nämäkin käytös moraalinormit, on ihmisten seurassa, sosiaalisessa elämässä opittu, tavalla tai toisella, itselleen sopiviksi. Esimerkiksi henkilö Anna, joka on asunut Englannin lähiöissä elämänsä, on oppinut perus uskomukset erillaisten tilanteiden mukaiseen käytökseen, oli sitten käynyt koulua tai ei. Ei mitään voi mielestäni vain uskoa tyhjästä, ellei joku ole niitä ensiksi tahalteen tai vahingossa opettanut tai välittänyt. Kognitivismi on mielestäni erityisen hyvin toimiva järkeen käypä selitys siitä mitä moraali on, sillä kaikki opitaan ensiksi, ennenkuin voidaan itse sitten muokata siitä opitusta käsityksestä omanlaistaan. Myös muissa etiikan tutkimisen osa-alueista on kohtia, jotka kuulostavat järkeviltä, mutta jotenkin onnistuvat tuomaan myös kohtia, jotka eivät tarkemmin tutkittuna sovi omaan käsitysmaailmaani moraalista.
Väite: moraalin tutkiminen tekee ihmisestä paremman, pistää miettimään myös. Parempi..mitä se tarkoittaa? Onko parempi ihminen parempi käytökseltään muihin verrattuina, vai entiseen itseensä verrattuna? Vai onko se kenties jotain henkistä selittämätöntä mielihyvä tarpeen pienentymistä, mikä saisi ihmisen tekemään parempia tekoja, muihin verrattuina, toimimalla siten, ettei havittele mielihyvää tuottamalla toisille mielipahaa esimerkiksi?  Voi olla että moraalin tutkimisella saavuttaa jotain tarkempaa mietiskelyä tilanteeseen kun tilanteeseen, ja saa ihmisen käyttäytymään "paremmin" tai "järkevämmin" muita tai itseään kohtaan.
Mielestäni kaikki perustuu kuitenkin mielihyvään, joka tekee ihmisestä itsekkään olennon, joten parhaimpana ihminen on silloin, kun se onnistuu saavuttamaan korkean mielihyvän, antaen sellaisen samalla toisillekkin. Moraalin tutkimisen kautta voidaan saada tuloksia, jotka auttavat kun pyritään tuohon tavoitteeseen. En ole varma olenko oppinut itse hyvä luonteisen käytökseni muilta, vai olenko vain oppinut sen tutkimalla moraalia ihmisten käytöksen tai oman käytöksen kautta.