Toimiiko ihminen egoistisesti?

Okei eli teoria "ihminen toimii aina itsekkäästi" on mielenkiintoinen. Tähänkään väitteeseen ei voi vastata kunnolla ellei aluksi kunnolla pohdi tilanteita joissa toimii ns. epäitsekkäästi ja sen kautta mieti että onko se sittenkään epäitsekästä. Hyvänä esimerkkinä vaikka tilanne, jossa ihminen on tilanteessa, johon tarvitsee apua, mutta toinen henkilö ei sitä anna. Lopulta avun tarvitsija lähtee pää painuksissa kotia kohti, kunnes yllättäen avusta kieltäytynyt henkilö juokseeksin ja lupaa auttaa. Tässä voitaisiin kysyä ensiksi, kumpi saa suuremman mielihyvän? Eli kumpi on ns. itsekkäämpi. Kyseessä on mielestäni omiin mielihyvä tasoihin kohdistuva kysymys, sillä ei tiedetä ensinnäkään, että saako auttaja enemmän mielihyvää siitä, että lupautuu auttamaan heti, vai että juoksee lopulta ja lupaa vasta sitten auttaa ja että kelpaako hänelle mikä tahansa "mielihyvä-määrä" minkä vain voi saada. Jos hän olisi auttanut heti, sillä hänelle kelpaa siitä saatava pieni annos mielihyvää, mikä johtuu siis siitä, että saa avun tarvitsijalle vielä suuremman mielihyvä määrän, on teko hieman itsekäs, mutta toisaalta tälläistä kutsutaan epäitsekkääksi teoksi auttajalta. Ihminen siis mielestäni toimii aina mielihyvän perässä, mutta riippuu paljon sitä tarvitsee ja minkälaisin edellytyksin. Mutta pitää myös muistaa, että avun pyytäjäkin toimi itsekkäästi, mutta ei pakottanut ketään auttamaan, joka taas on merkki epäitsekkyydestä, vähänkuin vastapainoksi. Hyötyähän sitä aina tavoitellaan tavalla tai toisella, oli se sitten fyysistä tai henkistä hyötyä (mielihyvä kuuluu henkiseen hyvään, mitä saa fyysisen hyödyn kautta) eli ihminen toimii aina itsekkäästi. Jos ihminen ajattelee tappaa itsensä, hän ajattelee joko itsensä tai muiden PARASTA. Se on niin raivostuttavaa kuulla jonkun puhuvan itsensä tappamisesta, sillä koska ei ole minkäänlaista varmuutta saako hän siitä edes mitään mielihyvää tai kukaan mukaan. Palatakseni tilanteeseen, jossa on mukana myös epäitsekkyyttä enemmän kenties kuin itsekkyyttä, on hieman ristiriitaista teoriaa kohtaan, mutta ei pysty silti kumoamaan sitä tai tekemään siitä huonoa, melkeempä päinvastoin, sillä vahva havainto, joka ei saa kaatamaan teoriaa, antaa vahvemman tunteen teorialle. Ymmärrettävä se on juuri näiden aikaisempien esimerkkien kautta. (Laita toki vastaväite jos tulee mieleen, milloin ihminen ei missään nimessä olisi itsekäs, vaan täysin epäitsekäs). Rikastuttava väite on toki niille, jotka eivät sitä aikaisemmin ole miettineet! Aihetta voisi jankata vaikka kuinka pitkään, mutta tulos olisi aina sama, eli ihminen olisi todistettavasti ainakin jossain määrin itsekäs, olkoot sitten vain hyvin vähän.

Jumala toi moraalin?

Teoria "Moraali perustuu kivitauluihin, jotka Mooses sai Siinain vuorella Jumalalta." on mietityttävä. Voiko sitä ymmärtää, onko se ristiriidaton, syvällinen ja rikas sekä kokonaisvaltainen teoria?
Ensiksi täytyy todeta, että moraali ei voi tässä väitteessä niihin tauluihin perustua,vaan auktoriteetin sanomaan, joka ei myöskään iske. Ennen tätä sanomaa, ihmiset elivät ja toimivat suhteellisen sovussa perheissä ja yhteisöissä, joissa oli varmasti säännöt ja normit joita piti noudattaa rangaistuksen uhalla, joten moraali eli käsitys siitä mitä sai tehdä ja mitä ei, mikä aiheutti pelkoa, mikä surua, oli olemassa. Joten kyseinen teoria on hieman hölmö.. Jumala vaan oli niin kova auktoriteetti ja ylin herra, jota kukaan ei uskaltanut ivata tai asettaa negatiiviseen tai halventavaan kontekstiin, joten hänen asettamiaan kymmentä sääntöä alettiin ilman epäilyjä noudattamaan, tuoden ajankuluessa ne normaaleiksi käyttäytymismalleiksi. Tosin ajan kuluessa ja kulttuurin muuttuessa, alkoivat ihmiset muokkaamaan moraalikäsityksiään ja tiede alkoi kyseenalaistamaan uskoa. Toisaalta teoria on ymmärrettävä, sillä siinä väitetään jotain selvää ja siis ymmärrettävää osittain, mutta se ei esimerkiksi kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna tunnu järkeen käyvältä. Tuntuu että tämä kyseinen tapahtuma vain vahvisti olleita moraalisääntöjä, jonka jälkeen niitä myös noudatettiin tarkemmin.
Ristiriitaa siis on tässä se myös että, olihan ne moraaliset normit olemassa jo jonkin asteisina ennen suurimman siihen asti tulleen auktoriteetin lähettämää moraalista "ohjetta".
Teoria ei myöskään ole tuollaisenaan syvällinen, ellei sitä sitten tuosta perustelisi eteenpäin, kyseenalaistamalla väittämäni "moraali oli jo jonkinasteisena ennen kivitauluja". Jumalan asettamat säännöt eivät ole pitkiä vaan yksinkertaisesti esimerkiksi "älä tapa". No...yksinkertainen on yksinkertainen, mutta ei tosiaan ole syvällinen, sillä se ei kerro enempää syitä. Rikastuttava tapahtuma se varmasti oli, sillä näin ihmiset tajusivat ehkä paremmin kuinka toimia "oikein" ja "hyvin" ja myöhemmin osasivat myös muokata moraalista käsitystään, mutta se ei voinut kyllä tuoda mitään uskomattoman uutta käsitystä kuinka käyttäytyä tai olla parempi, sillä kun toiminta perustuu mielihyvään, on sitä osattu hankkia jollakin tasolla "oikein" jo ennen Jumalan antamia käskyjä.

Etiikka sekä moraali, mitä ne ovat minulle?

Etiikkaa voidaan pohtia muutamalla eri tavalla, joita voi itsekukin tulkita jokainen omalla tavallaan. Metaetiikka selittää etiikan tutkivan moraalia ja selvittävän sitä etiikan avulla abstraktilla tasolla, jonka muutama osa aluetta ; Kognitivismi, intuitionismi ja fideismi ovat erikoisen ristiriidassa ainakin osittain toisiaan kohtaan. Ensimmäinen näistä on mielestäni parhaiten itselleni sopiva tulkinta tapa, sillä nuo kaksi muuta, eivät vaikuta nykyaikana tarpeeksi uskottavilta. Esimerkiksi intuitionisti ei ajattele, että moraali perustuu järjen käyttöön, vaan moraali on ihmisessä itsessään jo valmiina, ilman että sitä tarvitsisi pohtia järjen avulla tilanteen mukaan. Eihän moraali ole ihmisessä ennenkuin se pistetään siihen, voisi sanoa. Ihminen joka on ollut vaikkapa susilaumassa lapsuudestaan asti, ei omaa moraalisääntöjä tai normeja, koska kukaan ei sille ole niitä opettanut tai antanut välittää. Mielestäni kyseinen etiikan tutkimusmuoto on nykyään kovin epärealistinen sillä niin paljon pystyy järki nykyään selittämään käyttäytymistä ja yleensäkkin ihmisen toimintaa, ettei järjetön, valmiina oleva moraali kuulosta kovin uskottavalta.
Fideisti taas ajattelee moraalin olevan uskon kautta ymmärrettävä. Tässä taas tulee ristiriita siitä, että usko opetetaan ihmiselle, ja siihen perustuvat moraalinormit tulevat opetuksen yhteydessä. Ja mikäli puhutaan uskomisesta, ei siis jumalallisesta, vaan käytöksellisestä, niin kyllähän nämäkin käytös moraalinormit, on ihmisten seurassa, sosiaalisessa elämässä opittu, tavalla tai toisella, itselleen sopiviksi. Esimerkiksi henkilö Anna, joka on asunut Englannin lähiöissä elämänsä, on oppinut perus uskomukset erillaisten tilanteiden mukaiseen käytökseen, oli sitten käynyt koulua tai ei. Ei mitään voi mielestäni vain uskoa tyhjästä, ellei joku ole niitä ensiksi tahalteen tai vahingossa opettanut tai välittänyt. Kognitivismi on mielestäni erityisen hyvin toimiva järkeen käypä selitys siitä mitä moraali on, sillä kaikki opitaan ensiksi, ennenkuin voidaan itse sitten muokata siitä opitusta käsityksestä omanlaistaan. Myös muissa etiikan tutkimisen osa-alueista on kohtia, jotka kuulostavat järkeviltä, mutta jotenkin onnistuvat tuomaan myös kohtia, jotka eivät tarkemmin tutkittuna sovi omaan käsitysmaailmaani moraalista.
Väite: moraalin tutkiminen tekee ihmisestä paremman, pistää miettimään myös. Parempi..mitä se tarkoittaa? Onko parempi ihminen parempi käytökseltään muihin verrattuina, vai entiseen itseensä verrattuna? Vai onko se kenties jotain henkistä selittämätöntä mielihyvä tarpeen pienentymistä, mikä saisi ihmisen tekemään parempia tekoja, muihin verrattuina, toimimalla siten, ettei havittele mielihyvää tuottamalla toisille mielipahaa esimerkiksi?  Voi olla että moraalin tutkimisella saavuttaa jotain tarkempaa mietiskelyä tilanteeseen kun tilanteeseen, ja saa ihmisen käyttäytymään "paremmin" tai "järkevämmin" muita tai itseään kohtaan.
Mielestäni kaikki perustuu kuitenkin mielihyvään, joka tekee ihmisestä itsekkään olennon, joten parhaimpana ihminen on silloin, kun se onnistuu saavuttamaan korkean mielihyvän, antaen sellaisen samalla toisillekkin. Moraalin tutkimisen kautta voidaan saada tuloksia, jotka auttavat kun pyritään tuohon tavoitteeseen. En ole varma olenko oppinut itse hyvä luonteisen käytökseni muilta, vai olenko vain oppinut sen tutkimalla moraalia ihmisten käytöksen tai oman käytöksen kautta.